Blogi

me olemme hyvinpitely 29.4.2021 - Katja Kytölä

Pakkomielitietty

Olen ollut rakastunut sinuun niin monta vuotta, etten enää itsekään pysy perässä siitä, kuinka monta. Meillä oli se lyhyt romanssi aikoinaan. Olin silloin onnellisempi, kuin koskaan elämässäni. Tunsin ilon pyrskähtelyä sisimmässäni, kun aamuisin näin sinut unisena vieressäni. Sain pitää sinua kädestä kävellessämme kaupungilla, kokata sinulle bravuurejani ja iltaisin sukeltaa lämpimään syleilyysi.

Sitten tuli päivä, joka romahdutti kaiken. Jätit minut. Sanoit, että minussa ei ole mitään vikaa, mutta haluat elää yksin. Annan sinun elää yksin, mutta irti en voi päästää. Jospa kuitenkin muuttaisit vielä mielesi ja muistaisit sinäkin sen onnen, joka meillä oli. Joka aamu ajan kotisi ohi ja katson, oletko jo hereillä. Ovatko verhot auki ja onko autosi pihassa. Sama illalla. Kerran kävin laittamassa ruusun autosi tuulilasiin. Eikö ollut ihana ele?

Et ole hyväksynyt minua kaveriksesi Facebookissa, mutta seuraan sinua muuten. Meillä on yhteisiä kavereita ja käyn joka kerta läpi heidän julkaisuihinsa reagoineet. Näin saan arvokasta tietoa siitä, mikä sinua koskettaa minäkin päivänä. Seuraan myös sitä, jos kaverisi julkaisevat jostain tapahtumista kuvia. Josko sinäkin näkyisit niissä. Joskus käyn vaan läpi eri ihmisten kuvia, oletko tykännyt niistä. Ettei vain kävisi niin, että ihastuisit johonkin toiseen. Seuraan kuntosalisi ja työpaikkasi sometilejä.

Et tiedä sitä, mutta melkein joka päivä istun työpaikkasi lähellä olevassa kahvilassa siihen aikaan, kun pääset töistä. Saatan seurata sinua kauppaan, kotiin tai kyläpaikkoihin. Jos juttelet parkkipaikalla jonkun ihmisen kanssa, selvitän hänen rekisterinumeronsa kautta, kuka hän on. Googlaan hänet ja mietin, mikä teitä voi yhdistää. Mistä te puhutte? Joskus vaivaa se niin paljon, etten meinaa saada illalla unta. Googlaan myös sinua välillä, sinun äitiäsi, isääsi, veljeäsi, veljesi vaimoa, heidän lapsiaan. Etsin heitä myös Facebookista ja Instagramista. Yritän muistella muidenkin sukulaistesi nimiä.

En uskalla soittaa sinulle, mutta lähetän kyllä viestejä. Syntymäpäivänä, jouluna, muina pyhinä ja nimipäivänä tietysti – joskus ihan muuten vaan. Et aina vastaa. Kerran pyysit, etten laittaisi sinulle viestejä. En tietenkään lopettanut, koska et ehkä ole vielä ymmärtänyt pitäväsi niistä. En halua mitään pahaa sinulle. Haluan vain, että olen lähellä heti, kun muutat mielesi meidän suhteen. Olen ihan varma, että tulet vielä järkiisi.

Kerran näin autosi oudossa paikassa. Siellä, missä se ei ole ennen ollut. Silloin meinasin seota. Kävin kurkkaamassa autoon ja siellä oli takapenkillä reppu. Olitko mennyt kylään jonkun uuden ihmisen luokse? Olitko sairas? Sairaala oli aika lähellä. Vai olitko mennyt lenkille uusiin maisemiin? Mutta miksi? Mikä vika meidän yhteisissä lenkkipoluissa on? Miksi pitää mennä muuttamaan rutiineja? Silloin oli niin vaikeaa kestää epätietoisuutta, että soitin sinulle. Et vastannut! Etkö ymmärtänyt, että olin vain niin huolissani? Sain sinulta viestin. Ensin sydän hypähti kurkkuun, mutta viesti oli aika tyly. ”Jätä minut rauhaan”. Ei. En vaan pysty.

blogi logo
14.4.2021 - Hilla Kytölä, 14

Naisten oikeudet

“Kyllä täällä Suomessa kaikki ovat tasa-arvoisia ja asiat ovat hyvin”, kuuluu ihmisten suusta liian usein. Isossa kuvassahan se näyttää siltä, mutta kun mennään syvemmälle, totuus on eri. Eihän muuallakaan maailmalla asia ole oikeasti näin. Mutta miksi? Miksi ihmiset ovat epätasa-arvoisia, kun kaikki me olemme vain ihmisiä? Nyt ei puhuta vain Suomen tilanteesta, vaan koko maailman. Eli ongelma on kansainvälinen. Miten siitä pääsee eroon? Pääseekö siitä eroon? Miten sitä saisi helpotettua?

Suomi on Euroopan toiseksi vaarallisin maa naisille, mitä tulee lähisuhdeväkivaltaan. Naiset kokevat jatkuvasti väkivaltaa kotona. Ja valitettavasti kyllä, siihen kuolee naisia, vaikka se ei ensimmäisenä tulisi mieleenkään. Aihe on todella vakava, ja valitettavasti liian harva oikeasti tietää aiheesta sen enempää. Edes kaikki naiset, jotka kokevat väkivaltaa tai epätasa-arvoa ylipäätään, eivät tiedä aiheesta niin paljoa, kuin pitäisi. Ihmiset lähtevät tässä kohtaa puolustuskannalle sanomaan, että kyllä miehetkin kokevat väkivaltaa naisten ansiosta. Ja kyllä, niin kokevat, mutta tilastollisesti naisten asema on todella paljon huonompi. Suomen valtio saa jatkuvasti huomautuksia lähisuhdeväkivallasta, koska asioiden eteen ei tehdä riittävästi. Mutta miksei asian hyväksi tehdä tarpeeksi? Niinpä, miksi?

Ei ole kauan aikaa, kun Suomessakin raiskaus avioliitossa ei ollut rikos. Eli raiskaus oli okei. Jotkut ajattelevat vieläkin niin. Suurin osa seksuaalirikosten uhreista on naisia. Olen nähnyt kymmeniä, jos en satoja juttuja siitä, kun miehet sanovat että: “No näiksä mitkä vaatteet sil oli päällä. Sehän oikeen pyys sitä”. Ei. Kukaan nainen ei halua tulla raiskatuksi. Olen myös nähnyt kuvia museoista, jonne naiset ovat vieneet juuri ne vaatteensa, mitkä oli hänellä päällään silloin kun raiskaus tapahtui. Ja ei todellakaan, vaatteet eivät vaikuta asiaan. Kuvat pikkulasten prinsessamekoista, ei pitäisi saada ketään ajattelemaan, että hänet voisi raiskata. Isot vaatteetkaan, joita kuka vaan voisi pitää, ei pitäisi saada ketään ajattelemaan että raiskaus olisi okei, ja että sitä voisi edes selitellä sillä, että mitä naisella oli päällään. Seksuaalirikos ja toisen koskemattomuuden rikkominen vain sen takia, että mitä hänellä oli päällään, ei ole okei. Vaatteita ei muutenkaan pidetä ketään muuta varten, ja kaikkien pitäisi tuntua hyvältä itsensä kanssa juuri ne vaatteet päällä, mitä haluaakaan pukea. Ja jos naisella on paljastava asu, se ei tee hänestä kohdetta raiskaukselle. Mutta miksi silti joidenkin mielestä tekee? Miksi miehet eivät voi pitää silmiänsä ja tekojansa kurissa? Olen nähnyt myös liian monia juttuja, siitä, kun tyttöjen isät ovat lukinneet tytöt kellariin moneksi vuodeksi, raiskanneet heitä, ja osissa tapauksissa kasvattaneet lapsiensa lapset erossa heidän äidistään.

Naisen euro on 80 senttiä. Naisia arvostellaan jatkuvasti. Esimerkkinä arvostelusta on pukeutuminen ja ulkonäkö. Johtaville naisillekin naureskellaan. Palkkasyrjintä on sitä, että naisille maksetaan tasan samasta työstä huonompaa palkkaa. Myös osa naisen urasta ja työajasta menee kotona, hoitaen kotia ja lapsia, kun mies saa työskennellä ja kehittää omaa uraansa. Tämä vaikuttaa myös naisen eläkkeeseen ja kokonaistuloihin. Tässä asiassa verhoudutaan tämän lauseen taakse: “ No mä teen enemmän rahaa meille kuitenkin, ni mä en jää kotiin”.

Asia koskettaa lähes jokaista naista. Mikä minua todella hämmästyttää, on se, että jotkut naiset ovat niin eriarvoisessa asemassa kuin miehet. Nämä tavat kohdella naisia huonommin tulee historiasta, maailmansotien ajoilta ja jopa ennen niitä. Miten tätä vieläkin tapahtuu? Joillain alueilla maailmaa naisia silvotaan vieläkin ja myydään pakkoavioliittoon miehen kanssa. Naisella ole mitään arvoa. Miehiä opetetaan pienestä pitäen “ojentamaan” naisia. Ja vieläkin tänä päivänä. Tämä on niin äärimmäisen väärin kun vain voi olla. Suomessakin 2000-luvulla oli tapaus, missä mies oli raiskannut 9-vuotiaan tytön. Mies ei saanut tuomiota, koska tyttö ei vastustellut.

blogi logo
22.2.2021 - Tiina Vuorikoski

Hiljaisten äänien kaiku, lapsi väkivaltaisessa perheessä

“Lapsiin ei ole koskaan kohdistunut väkivaltaa, eivätkä he ole nähneet, kun olemme riidelleet. Riitelemme yleensä, kun lapset ovat nukkumassa.”

”Äiti ja isi taas tappelevat. Heräsin ääniin ja Hilma juuri tuli mun viereen, kun sitä pelottaa. Usein mua alkaa jännittämään, kun ne alkaa tappelemaan.”


Usein vanhemmat elävät siinä harhassa, etteivät lapset ole kuulleet riitelyä eivätkä nähneet väkivaltaa. Voisiko tämä olla ennemminkin toivetila, usko, ettei näin ole tapahtunut. On ymmärrettävää, että tämä toive elää eikä ole aina voimavaroja nähdä asiaa lasten silmin. Omissa kokemuksissa ja tuntemuksissa on liikaakin käsiteltävää ja kuormaa kannettavaksi. Myöskään lapset eivät välttämättä puhu kokemuksistaan, vaan kaikki on ihan ok. Lapselle saattaa olla myös hyvin vaikeaa sanoittaa tuntemuksiaan ja ne kuitataan pois. Väkivalta voi olla lapselle normaalia ja eläminen stressin alla jatkuvaa. Valitettavasti lapsena koettu ja aistittu väkivalta vaikuttaa voimakkaasti lapsiin. Nyrkin tai haukkumisen kohteena ei tarvitse olla itse lapsi, että tämä altistuu väkivallalle. Pelkkä läsnäolo samassa taloudessa riittää.

On tutkittu, että lapsena koettu lähisuhdeväkivalta vaikuttaa lapsen hermojärjestelmän kehitykseen ja jatkuvassa stressitilanteessa eläminen ylikuormittaa lapsen kehittyvää stressijärjestelmää, kertoo psykiatri Jukka Mäkelä Annukka Timosen artikkelissa Väkivallan vaikutukset lapsen kehitykseen. Lapsen hermojärjestelmä, johon kuuluvat myös aivot, ei pääse kehittymään normaalisti, vaan on jatkuvasti valppaana, ylikuormittuneena eikä se ole normaalisti säädeltävissä. Tämä taasen saattaa johtaa siihen, että lapsi stressaantuu helpommin ja palautuu stressistä hitaammin. Metsäpelto sekä Feldt kirjassaan Meitä on moneksi, avaavat lasten ja nuorten, joiden lapsuus on ollut varuillaanoloa ja sisältäneen epäluottamusta, kohonneen riskin sairastua metaboliseen oireyhtymään ja kohonneeseen verenpaineeseen. Psykiatri Jukka Mäkelä selittää stressin olevan myrkkyä lapsen aivoille ja lapsen tarvitsevan turvallisen vanhemman, jolle pystyy siirtämään stressiään.

Mäkelä kuvaa stressin käsittelyä ja vaikutuksia lapsessa seuraavasti: ”Kun stressiä on sopivassa määrin, se ikään kuin muovaa aivoja, poistaa ja tekee tilaa jollekin uudelle. Kun stressitaso on pysyvästi korkealla, aivoissa alkaa tapahtua sellaisten toimintojen karsimista, joiden pitäisi saada vahvistusta.” Tutkimuksista on saatu näyttöä, että aivot eivät välttämättä kehity normaalisti, vaan esimerkiksi geenien uusiutuminen saattaa häiriintyä. Myös stressijärjestelmän herkkyyden katoaminen aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Se esimerkiksi saa lapsen stressaantumaan helpommin ja toipumaan hitaammin. Myös muistijärjestelmän on todettu olevan alhaisempi väkivaltaisessa perheessä elävillä lapsilla. Artikkelissa nostetaan esiin, että stressillä on vaikutus solujen elinvoimaisuuteen eivätkä solut pysty toimimaan normaalisti. Väkivaltaisessa perheessä elävien lasten keskeisimmät solujen uudistumiseen vaikuttavat alueet lyhenevät ja arvion mukaan ihmisen elinikä voi lyhentyä kymmenisen vuotta.

Väkivaltaisessa perusperheessä elävien lasten kyky toimia sosiaalisissa tilanteissa heikkenee ja tunteiden käsittely vaikeutuu, kirjoittaa Timonen. Lapsi joutuu elämään enemmän negatiivisten tunteiden ilmapiirissä eikä myönteisille tuntemuksille jää tarvittavaa tilaa. Tasavertaisessa perheessä lapsen energia ei kulu primitiivisten reaktioiden kuten pakene, suojaudu, lamaannu sekä vihan käsittelemiseen, vaan lapsella on enemmän tilaa tuntea hyviä, positiivisia tuntemuksia. Timonen nostaa esiin tuloksia, joiden mukaan väkivaltaisessa perheissä elävien lasten mantelitumake oli normaalia pienempi, jolloin kyky käsitellä tunteita vaikeutuu ja vihamieliset sekä pelokkaat tuntemukset saattavat korostua. Tähän liittyen on löydetty myös lisääntynyt riski sairastua mielenterveys- ja päihdeongelmiin.

Tutkimustulosten lukeminen on karua ja pysähdyttää. Kun elää väkivaltaisessa parisuhteessa ei välttämättä pysähdy lukemaan tai sisäistämään tutkimuksia, joissa todetaan mahdollisuudesta lapsen älykkyyden heikkenemiseen ja kykenemättömyyteen luomaan terveitä sosiaalisia suhteita. Lapset eivät itse useinkaan pysty vaikuttamaan siihen minkälaisessa perheessä elävät, se on aikuisten tehtävä. Tämä tehtävä saattaa hämärtyä, kun oma mieli on keskittynyt selviytymään tästä päivästä. Korjaavilla kokemuksilla, turvallisilla aikuisilla ja ulkopuolisella avulla pystytään auttamaan. Kuitenkin on nähtävissä väkivaltaisen käytösmallin periytyminen. Alttius käyttää väkivaltaa itse tai hakeutua väkivaltaiseen suhteeseen kasvaa, kun lapsuudessa on elänyt tämän ilmiön kanssa. Tämän kirjoituksen toiveena on, että jokainen, joka sen lukee, pysähtyisi tarkastelemaan omia lapsiaan tai itselleen läheisiä lapsia ja katsomaan hetken elämää heidän silmien kautta. Tämän tekstin sisällön ei ole tarkoitus lamaannuttaa, vaan antaa energiaa toimia ja nostaa esiin niiden ääni, jotka usein pysyvät hiljaa ja reagoivat vuosien päästä.

Lähteet
Metsäpelto, R-L. & Feldt, T. (toim.) Meitä on moneksi. Persoonallisuuden psykologiset perusteet. 2015.
Timonen, A (2014). RIKU; Väkivallan vaikutus lapsen kehitykseen. Julkaistu verkossa 3/2014. https://www.riku.fi/binary/file/-/id/22/fid/1657

blogi logo
10.2.2021 - Katja Kytölä

Lupa selviytyä, lupa kukoistaa

Väkivaltakokemuksista on oikeus selviytyä. Joku voi ajatella, että ei koskaan voisi selviytyä esimerkiksi raiskauksesta tai pahoinpitelystä. Niistä on kuitenkin oikeus selviytyä. Kuten myös kaikesta koetusta väkivallasta. Henkinen väkivalta koetaan usein raskaampana kestää kuin fyysinen väkivalta. Henkinen väkivalta on niin monimuotoista, niin satuttavaa, niin epämääräistä ja lamaannuttavaa, kuin juoksuhiekkaa, mistä ei saa otetta ja mitä voi olla vaikeaa näyttää toteen kenellekään toiselle. Olipa se mitä vaan, aina on oikeus selviytyä ja kaikesta on mahdollisuus selviytyä.

On aikansa olla uhri. Uhrius poistaa itseltä häpeän ja syyllisyyden, vaikka ne kuuluvatkin uhrin tunteisiin. Häpeä kuitenkin kuuluu tekijälle, joka on se oikea syyllinen. Uhrina oleminen on sitä, että ei ole itse voinut vaikuttaa siihen, mitä itselle on tehty. Uhrius myös antaa luvan ottaa vastaan huolenpitoa ja myötätuntoa, sitä, että tapahtumat myönnetään todeksi ja kärsimys samoin. Se, että se on ollut varmasti kamalaa ja sitä saa parkua ja surra ja vihata ja olla turhautunut. Uhri on myös rikosoikeudellinen termi, jolla vaikkapa oikeudenkäynnissä todennetaan se, että tätä ihmistä vastaan on tehty rikos, josta rangaistaan.

On aikansa olla uhri. Uhrius poistaa itseltä häpeän ja syyllisyyden, vaikka ne kuuluvatkin uhrin tunteisiin. Häpeä kuitenkin kuuluu tekijälle, joka on se oikea syyllinen. Uhrina oleminen on sitä, että ei ole itse voinut vaikuttaa siihen, mitä itselle on tehty. Uhrius myös antaa luvan ottaa vastaan huolenpitoa ja myötätuntoa, sitä, että tapahtumat myönnetään todeksi ja kärsimys samoin. Se, että se on ollut varmasti kamalaa ja sitä saa parkua ja surra ja vihata ja olla turhautunut. Uhri on myös rikosoikeudellinen termi, jolla vaikkapa oikeudenkäynnissä todennetaan se, että tätä ihmistä vastaan on tehty rikos, josta rangaistaan.

Mutta aika aikaa kutakin. Uhriuteen ei kannata jäädä kiinni. Se vie pois vastuuta ja toimijuutta. Uhriuden nojalla voi olla lähes vaikka mitä. Uhriutumalla myös antaa yhä valtaa kokemalleen: ”En voi alkaa seurustelemaan, koska minulla on niin huonoja kokemuksia ihmissuhteissa” tai ”En voi opiskella, koska minuun ja mahdollisuuksiini ei ole uskottu”. Kokemuksistaan voi alkaa opettelemaan selviytymään. Pala kerrallaan, vahvistetaan ensin reunoilta ja sitten vähitellen koko tyyppi. Etsitään kadotettua itseä takaisin, kootaan palapeliä, liimataan ja nidotaan, ommellaan ja hitsataan. Selviytyminen on hyvin yksilöllinen prosessi ja jokainen määrittelee itse, mitä omaan henkilökohtaiseen selviytymiseen tarvitsee ja mitä se merkitsee. Se kestää eri ihmisillä myös eri pituisen ajan, eikä aina ole suoraviivaista etenemistä.

Selviytyjä ja selviytyminen kuitenkin määrittyvät koetun pahan ja uhriuden kautta. Yleisesti puhutaan selviytymisestä ja se on kyllä ihan ok, koska silloin nähdään, että on joka tapauksessa menty eteenpäin uhriudesta. Ollaan hengissä ja suht koht järjissään. Selviytyminen on selviytymistä jostakin.

Tavoitteena on päästä kukoistukseen. Siihen tilaan, jossa voi olla autenttinen itsensä ja elää toiveidensa mukaista elämää. Silloin mennyt ei määrittele elämää lainkaan eikä ajatus käy historian kautta ratkaisuja ja valintoja tehtäessä. Myös kukoistuksensa voi luoda itse, kastelemalla kukkia, ei rikkaruohoja. Eli mieli kannattaa asettaa sinne, mitä tavoittelee, mitä haluaa, että parhaimmillaan oma elämä on. Sitä voi alkaa visioimaan hyvinkin tarkasti omassa mielessään, jotta tietää sen, mistä sen tarkalleen rakentaa. Se lähtee ihan pienistä asioista: lempiväristä, lempimusiikista, lempiohjelmasta, lempiruuasta. Varmasti voi olla vaikeaa suoraan vastata, mitä odottaa toiselta ihmiseltä ihmissuhteessa. On helpompi aloittaa pienin askelin. Kun viettää aikaa itsensä kanssa ja itselleen hyvää tekevien ihmisten seurassa, voi löytää niitä pieniä asioita hiljalleen.

Kun kukoistukseen pääsee, se on ihanaa. Väkivaltatyössä sen on saanut todistaa niin monta kertaa, että voin vannoa tämän. Sitä kannattaa tavoitella. Itsensä takia.

Lukusuosituksia:
Kytölä, Katja (2021). Pahoinpitelystä hyvinpitelyyn – lähisuhdeväkivalta ja siitä selviytyminen. Basam Books.
Dolan, Yvonne: Pieni askel. Tie traumasta tervehtymiseen.

blogi logo
8.12.2020

Miksi Hyvinpitely?

Siksi, koska hyvinpitely kuuluu kaikille. Sitä ei tarvitse ansaita tai erikseen vaatia. Se on ihmisoikeus. Se sisältää oikeuden koskemattomuuteen. Hyvinpitely myös tuntuu hyvältä. Avajaisiamme varten haastattelimme eri ikäisiä lapsia ja myös aikuisia siitä, mitä hyvinpitely tarkoittaa. Vastauksissa toistui se, että se on hyviä ajatuksia ja tunteita toista ihmistä kohtaan ja niitä osoittaa tälle.

Mutta se, miksi me kolme perustimme Hyvinpitelyn, johtuu seuraavasta toiveestamme:
Suomen on aika siirtyä pahoinpitelystä hyvinpitelyyn.

Tänä vuonna on keskusteltu koronan ja koronarajoitusten vaikutuksista lähisuhdeväkivallan ja sen uhan kasvuun. Elokuussa puheenaiheeksi nousi mittavat leikkaukset nykyisiin lähisuhdeväkivaltaa kohdanneiden palveluihin (HS Pääkirjoitus 18.8.2020). Otsikoissa on ollut myös kouluväkivalta, joka on vakava ongelma. Tätä kirjoittaessa on juuri uutisoitu lähisuhdeväkivallan lisääntyneen koronavuonna maailmanlaajuisesti noin 30 %:lla ja Suomessa 25 %:lla. Se on hirvittävän paljon jo ennestään väkivaltaisessa maailmassa ja maassamme.

Suomi keikkuu Euroopan väkivaltatilastojen kärjessä. Muutosta ei tapahdu, jos asioita ei muuteta. Lähisuhdeväkivalta on sarja- ja piilorikollisuutta, josta poliisi arvioi saavansa tietoonsa kymmeneksen. Tilastokeskuksen mukaan tämän vuoden alkupuoliskolla poliisi on saanut hälytyksen 7300:sta yksityisasunnossa tapahtuneesta pahoinpitelystä. Tammi-kesäkuussa on ilmoitettu 4450 perheväkivaltatapausta. Luvut ovat kasvussa. Näiden tapausten takana on usein useampi kokija, kuten perheen lapset. Vanhemman lapseensa kohdistama väkivalta on noussut vuoden 2020 alussa viime vuodesta 21 prosentilla ja tapauksia oli 860. Mitä nämä luvut olisivat, jos myös henkinen väkivalta ilmoitettaisiin aina?

Väkivallan tunnistamisen eteen tehtävää työtä on vielä paljon jäljellä. Tämän vahvistaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen teettämä vuoden 2019 kouluterveyskysely, josta käy ilmi, että osa vanhemmista suhtautuu henkiseen väkivaltaan liian kevyesti eikä tunnista lapseen kohdistettua mykkäkoulua väkivallaksi

Etätyö ja -opiskelu ovat vaarallista perheessä, jossa on väkivaltaa. Etätyö on näkynyt myös auttajien puolella. Palveluita ei pystytä tarjoamaan entiseen malliin eikä vastaamaan kasvuun. Valitettavasti lapset jäävät usein avun ulkopuolelle. Kaavaillut 30 prosentin järjestöleikkaukset eivät voi olla näkymättä väkivaltapalveluissa. Lähisuhdeväkivaltaa kokeneita auttavat perinteisesti turvakodit, kunnat ja järjestöt sekä yksittäiset terapiapalvelut. Myös lähisuhdeväkivaltaa käyttävät tarvitsevat apua. Väkivaltaa on helpompaa kartoittaa muissa palveluissa, jos on palveluita, joihin ohjata. Kunnilla on lakivelvoite vastata lähisuhdeväkivallasta aiheutuvan tuen tarpeeseen, mutta harva kunta toteuttaa näitä palveluita. Yksityisellä sektorilla on huomattu tarve ja ryhdytty toimiin.

Toivomme, että teot väkivallattomuuden eteen lisääntyvät vanhaksi käyvän voivottelun sijaan. On kuvaavaa, että tunnemme sanan pahoinpitely, mutta sana hyvinpitely herättää edelleen kummastusta.

Me haluamme tuoda oman kortemme väkivallattomuuden edistämisen kekoon ja siksi avasimme Hyvinpitelyn. Hyvinpitelyyn on matala kynnys tulla, myös nimettömästi. Meidän kauttamme pääsee turvaan maksutta turvakotiin. Tiedämme, etteivät kaikki halua turvakotiin ja siksi meillä on yhteistyökumppaneita, joille majoittumaan pääsee kauttamme edullisemmin. Vaihtoehtoja on. Teemme aina asiakkaan kanssa arviota siitä, onko kotona turvallista. Me emme koskaan demonisoi väkivallan tekijää vaan ajattelemme, että meissä kaikissa ihmisissä on potentiaali tehdä väkivaltaa. Siksi autamme myös heitä, jotka ovat käyttäneet lähisuhteissaan väkivaltaa tai pelkäävät käyttävänsä sitä. Älä epäröi soittaa meille ja kysyä neuvoa tai varata aikaa.

blogi logo